Uutiset

Vickin jäähyväiset

Victoria Dalkarl, eli “Vicki” ei jatka ensi kaudella Alpinerace Finland teamissä . Kuten monella Vickin ikäisellä treenaaminen vaihtuu opiskeluun. Kirjoituksessa Vicki jakaa omat ajatuksensa lopettamisesta sekä kertoo millaista on ollut treenata Alpinerace Teamin porukassa

Taustatiedoksi Vickin urakehityksestä sen verran, että hän on treenannut tiimissä vuodesta 2016. Aloittaessaan hän oli nuorten SM-kisoissa sijalla 20 (aikaero 13,2 sekuntia toiseksi sijoittuneeseen edelleen aktiivisesti laskevaan Julia Toiviaiseen). Huhtikuussa 2016 Viki sijoittui sijalle kuusitoista pujottelun yleisessä sarjassa (aikaero viidenneksi tulleeseen edelleen aktiivisesti laskevaan Kia Hakalaan oli tuolloin 9,5 sekuntia ja voittajaan 12,17 sek.

Vickin sijoitus päättyneen kauden (2021) naisten FIS pujottelu listalla Suomalaisista oli  kahdeksas (pistein 49.99 kun pisteet vuonna 2016 105,92). Vickin kehityksestä kertoo pienentynyt aikaero Suomen kärkeen, viimeisissä FIS SL-kisoissa Levillä (2021)  uran viimeisellä laskulla eroa oli enää 1.1 sekuntia Kia Hakalaan (kisan 2.)

Mitä ajatuksia sinulla on lopettamiseesi liittyen?

Laji vaatii paljon; harjoitusta, matkustamista ja keskittymistä, jotta yltäisin seuraavalle tasolle. Erityisesti fysiikka puolella minun olisi tehtävä kovemmin töitä ja tällä hetkellä motivaatio ei riitä. Haluan suunnata energiani nyt opintoihin ja muuhun elämään.

Puntaroin jo kauden alussa mikäli haluan ylipäätään jatkaa. Ajattelin, että tämä tulee olemaan viimeinen kausi, mutta päätös ei kuitenkaan ollut helppo. En ole valmis luopumaan niin monesta asiasta “yksityiselämässäni”, joista koen, että seuraavalle tasolle pääseminen vaatisi.  Haluan tehdä niitä asioita, joita koen että kuuluu nuoruusvuosiin ja joista koen, että olen jäänyt paitsi treenaamiseen ja kilpailemisen viemän ajan takia.

Millaista on ollut tiimissä?

Tiimissä on ollut hyvä yhteishenki. Minulla on kuitenkin ollut mahdollista keskittyä omaan kehittymiseen. Tiimissä on hyvä taso, pystyn oppimaan myös muiden laskuista. Vaikka tiimissä on eri ikäisiä, niin olen viihtynyt hyvin ja tutustunut sekä laskijoihin että vanhempiin.

Mikko on erittäin hyvä valmentaja, hän tietää miten ja milloin mitäkin kannattaa treenata. Hän soveltaa taitavasti treeniä yksilötasolle -vaikka laskemme ryhmässä. Hän osaa tehdä ratoja sen mukaan missä kohtaa kautta mennään huomioiden myös laskijoiden kunnon. Hän kuuntelee ja ymmärtää (useimmiten 😉). Hän haastaa antamalla pohdittavaa ja sisällyttää tiimin treenien suunnittelussa. Mielestäni hänkin on kehittynyt sen aikana kun olemme treenanneet, erityisesti viime vuotena.

Mitä otat mukaasi?

Haluan pitää onnistumisen tunteen, se tunne kun onnistuu treeneissä ja kisoissa, tunne että on yksinkertaisesti hyvä jossain. Lajin lisäksi opin tiimissä treenatessa muutakin elämässä tarpeellista, kuten ruoanlaittoa sekö itsenäisesti asioitteni hoitamista ja tietenkin parempaa Suomen kieltä (Vöyristä kuin olen).

Onko sinulla vinkkejä, joita haluaisit muille jakaa?

Uskaltakaa ottaa riskejä vaikka hieman pelottaisi. Aina voi muuttaa mielensä jos asiat eivät suju niin kuin on ajatellut. Kokeile aina jotakin uutta joka treenissä, se voi johtaa isoihin harppauksiin kehityksessä.

Millaisena näet lajin tulevaisuuden?

Pujottelu tulee aina olemaan sydämessäni. Tulen jatkamaan lajin harrastamista perheen ja ystävien kanssa. Pidän laskettelun ja vauhdin tuomasta tunteesta. Tulen ikävöimään pujottelua ja mikäli aikaa riittää, niin  tahtoisin mielellään jatkaa valmentajan merkeissä. Haluaisin antaa muille laskijoille samaa kuin olen valmentajiltani saanut ja tukea heitä urheilijan-urallaan. Seuraavaksi satsaan kuitenkin varhaiskasvatuksen opintoihin ja muihin itselleni tärkeisiin asioihin.

Viimeisiä sanoja

Haluaisin kiittää, erityisesti erityisesti vanhempiani kaikesta tuesta ja avusta jota he ovat antaneet, olen ikuisesti kiitollinen siitä, että olette mahdollistaneet lajin harrastamisen. Haluan kiittää myös Mikkoa yhteistyöstä ja parhaasta mahdollisesta valmennuksesta.